Markku Kulomaa
Markku Kulomaa (s. 29. kesäkuuta 1949 Helsinki)[1] on molekyylibiologi ja emeritusprofessori. Hän on toiminut Jyväskylän yliopistossa molekyylibiologian professorina 1988–2004 ja sen jälkeen Tampereen yliopistossa lääketieteellisen teknologian ja bioteknologian professorina 2005–2015.
Akateeminen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Markku Kulomaa opiskeli biotieteitä Turun yliopistossa valmistuen filosofian kandidaatiksi 1977 ja lisensiaatiksi 1982.[1] Vuosina 1977–81 hän opiskeli jatko-opiskelijana Tampereen yliopistossa.[1] Hän väitteli tohtoriksi 1982 Turun yliopistossa.[1]
Valmistuttuaan Kulomaa työskenteli tutkijana Tampereen yliopistossa. Hän toimi Suomen Akatemian tutkimusassistenttina 1982–1984.[1] Sen ohella hän työskenteli post doc-tutkijana Baylor College of Medicinessa Houstonissa 1982–1985.[1] Palattuaan Suomeen 1985–1988 hän oli Suomen Akatemiassa nuorempana tutkijana.[1] Vuodesta 1987 hän oli Tampereen yliopiston molekyylibiologian dosentti.[1]
Professorina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1988 Jyväskylän yliopisto nimitti Kulomaan molekyylibiologian määräaikaiseksi professoriksi kaudelle 1988–1992.[2] Kulomaa hoiti virkaa osa-aikaisesti. Päätoimisesti hän työskenteli 1989–1994 erikoistutkijana Tampereen yliopistossa.[1]
Molekyylibiologian professuurin perustaminen Jyväskylään liittyi Jyväskylän yliopiston hankkeeseen, jossa avattiin uusia soveltavan luonnontieteen koulutuslinjoja.[3] Molekyylibiologia oli eräs näistä uusista tieteenaloista. Professori Kulomaan tehtävänä oli ensimmäisen virkakautensa aikana alan koulutuksen ja tutkimuksen käytäntöjen luominen. Hän myös johti molekyylibiologian opetusta ja tutkimusta. Hänen kaudellaan alan tutkimus vakiintui osaksi Jyväskylän yliopiston soveltavaa luonnontieteellistä tutkimusta. Kulomaa perusti Jyväskylään erityisen molekyylibiologian laboratorion, jossa työskenteli nuoria tutkijoita.[4]
Vuonna 1993 Kulomaa nimitettiin molekyylibiologian määräaikaiseksi professoriksi uudelle kaudelle 1994–1998.[5] Melko pian toisen virkakautensa alettua Kulomaa sai vastuuta myös matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa, kun hänet nimitettiin tiedekunnan dekaaniksi kaudelle 1993–1996.[6] Hän johti Jyväskylässä myös bio- ja ympäristötieteiden laitosta 1993–1994.[7] Toistamiseen hän oli laitoksen johtajana vuosina 1999–2002.[1] Laitoksen varajohtaja hän oli 1990–1992.[1]
Jätettyään dekaanin tehtävät Kulomaa työskenteli tutkijana 1996–1997 Euroopan molekyylibiologian laboratoriossa (engl. European Molecular Biology Laboratory, EMBL) Heidelbergissa.[1] Molekyylibiologian vakinaiseksi professoriksi Jyväskylän yliopistoon Kulomaa nimitettiin 1998 ja hän aloitti työnsä vakinaisena syyskuussa 1999.[4] Edellisenä vuonna (1997) voimaan tulleen uuden yliopistolain 645/1997 mukaisesti Jyväskylän yliopisto ensimmäistä kertaa itse nimitti Kulomaan professuuriin.[4] (Aiemmin nimityksistä vastasi tasavallan presidentti.[4][8]) Kulomaa työskenteli professorina Jyväskylässä vuoteen 2004 asti.[4][9]
Jyväskylän yliopiston nanotiedekeskuksen perustaminen aloitettiin vuonna 2001. Hanketta johti professori Henrik Kunttu.[10] Professori Kulomaa oli bio- ja ympäristötieteiden laitoksen johtajan ominaisuudessa oman laitoksensa puolelta edistämässä tämän poikkitieteellisen tutkimuskeskuksen syntyä sen toiminnan ensimmäisinä vuosina.[11] Alkuvaiheessa tiedekeskuksella ei ollut vakituisia tiloja, vaan sen tutkimus tapahtui laitosten (fysiikan, kemian sekä bio- ja ympäristötieteiden laitos) tiloissa. Nanotiedekeskuksen oman rakennuksen suunnittelu aloitettiin vasta tammikuussa 2002.[12] Kulomaa oli nanotiedekeskuksen rakennuksen (Nanotalo) rakennushankkeen aikana hankkeen suunnitteluryhmän puheenjohtaja ja edusti tulevan rakennuksen käyttäjien näkökulmaa rakennuksen tilojen suunnittelussa.[12][13]
Vuonna 2003 Kulomaa oli vähän aikaa vierailevana tiedemiehenä Washingtonin yliopistossa Seattlessa.[1] Alun perin hänen tarkoituksensa oli lähteä Seattleen jo vuotta aiemmin, mutta nanotiedekeskuksen rakennuksen suunnitteluprojekti oli vielä niin keskeneräinen, että matka siirtyi vuodella.[12] Kulomaa ehti työskennellä elokuussa 2004 valmistuneessa rakennuksessa vain joitakin kuukausia.
Kulomaa nimitettiin vuonna 2004 Tampereen yliopiston lääketieteellisen teknologian ja bioteknologian professoriksi ja hän aloitti virassa vuonna 2005.[1] Hänet nimitettiin samaan aikaan myös molekyylibiologian dosentiksi Jyväskylän yliopistoon.[1]
Kulomaan varsinainen erikoisalue professorina Tampereen yliopistossa oli molekyylibioteknologia.[14] Vuosina 2008–2009 hän oli vakinaisen virkansa ohella biologisen materiaalitieteen vierailevana professorina ETH Zürichissä.[1] Kulomaa jäi virastaan eläkkeelle 2015. Jäähyväisluentonsa hän piti lokakuussa 2015.[15]
Professori Kulomaa on jatkanut tutkimustyötään vielä emerituksena ja hänellä oli keväällä 2016 yhä oma tutkimusryhmä.[14]
Tutkimustyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Biotieteilijänä Kulomaa on tutkinut mm. molekyylibiologian kysymyksiä. Jyväskylän yliopistossa Kulomaan johtama tutkimusryhmä teki nanotieteisiin linkittyvää biotieteellistä tutkimusta.[16]
Tampereen yliopistossa hän työryhmineen on tutkinut proteiineja.[17] Hän mm. suunnitteli uusia proteiineja ja selvitti proteiinien keskinäistä vuorovaikutusta ja toisaalta, miten proteiini ja ligandi vuorovaikuttavat toisiinsa.[17] Proteiinitutkimuksen lisäksi hänen tutkimusintressinään oli nanobioteknologia.[17]
Erillisenä aihealueena Kulomaan mielenkiinnon kohteena ovat olleet avidiini-biotiini -yhdiste ja siitä mahdollisesti kehitettävät teknologiset sovellukset.[17] Esimerkiksi kananmunan valkuaisessa on avidiinia, joka sitoo itseensä biotiinia.[18] Tämä sidos on hyvin vahva.[18]
Kulomaan tutkimusaiheista lääketieteen alaan kuuluu geeniterapian ja täsmälääkkeiden kehitykseen liittyvä tutkimus.[17] Hän on tutkinut myös luonnonkumin ihmiselle aiheuttamaa allergiaa ja sen hoitoon liittyvää immunoterapiaa.[17]
Tieteellinen asiantuntija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Professori Kulomaan tieteellistä asiantuntemusta on hyödynnetty erilaisissa asiantuntijatehtävissä. Hän on toiminut mm. vuodesta 2014 asiantuntijajäsenenä (yli-insinöörineuvos) korkeimmassa hallinto-oikeudessa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pienestä syntyi suurta - Nano came to Jyväskylä. Jyväskylän yliopiston nanotiedekeskuksen historia - talkoohenkeä ja yhdessä tekemisen voimaa. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2014. ISBN 978-951-39-5910-4 (Teoksen verkkoversio (Arkistoitu – Internet Archive))
- Jari Eloranta: Jyväskylän matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta 1965-1995. Opettajankoulutuksen laajentamispyrkimyksistä monialaiseen tiedekuntaan. (1995). Jyväskylä: Gummerus. ISBN 951-34-0622-9
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Markku Kulomaa (Arkistoitu – Internet Archive) Korkein hallinto-oikeus 1.1.2014. Viitattu 3.8.2016.
- ↑ Eloranta (1995), s. 140
- ↑ Eloranta (1995), s. 119
- ↑ a b c d e Hallituksen päätöksiä 26.8.1998 - Markku Kulomaa molekyylibiologian professoriksi (Arkistoitu – Internet Archive) Jyväskylän yliopisto, 1998. Viitattu 3.8.2016.
- ↑ Eloranta (1995), s. 117
- ↑ Eloranta (1995), s. 112
- ↑ Eloranta (1995), s. 145
- ↑ Yliopistolaki 645/1997 Finlex. Viitattu 3.8.2016.
- ↑ Pienestä syntyi suurta... (2014), s. 62.
- ↑ Pienestä syntyi suurta... (2014), s. 50
- ↑ Pienestä syntyi suurta... (2014), s. 22
- ↑ a b c Pienestä syntyi suurta... (2014), s. 24
- ↑ Pienestä syntyi suurta... (2014), s. 29
- ↑ a b Personnel Tampereen yliopisto, 28.8.2013. (englanniksi) Viitattu 3.8.2016.
- ↑ Prof. Markku Kulomaa's farewell lecture Tampereen yliopisto, 2015. (englanniksi) Viitattu 3.8.2016.
- ↑ Pienestä syntyi suurta... (2014), s. 15
- ↑ a b c d e f About research group Tampereen yliopisto, 6.11.2011. (englanniksi) Viitattu 3.8.2016.
- ↑ a b Avidiini Katiska.info, 10.3.2015. Viitattu 3.8.2016.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Professori Kulomaan tieteellisiä artikkeleita ResearchGate.net-palvelussa (englanniksi)
|
